Rentoutumista ja repun purkamista

Tajusin, että meillä on ollut paljon stressiä. Tajuan sen nyt vasta kun sitä ei enää ole - miten helppoa ja mukavaa elämä onkaan! Treenaaminen on ollut ylikierroksilla olevaa suorittamista, lenkeillä hihnassa kävely on ollut henkisesti jatkuvasti valppaana oloa, kaikki tekeminen on ollut jotenkin hektistä. Heräsin ajatukseen kunnolla viime kuussa agilitytreeneissä. Kulo kävi aivan ylikierroksilla, niin paljon, että vatsa meni sekaisin kesken treeniä. Hidastin heti tahtia. Aktiviteettiä pitää olla, mutta liika on liikaa!

Monesti bc:n omistajan niskassa on näkymätön paine ja taakka. Pitää olla hyvin käyttäytyvä, paras ja tehokas suorittaja. Pisteitä pitää ropista kisoista jo heti kun kisojen ikärajat menee rikki. Voi olla, että olen keksinyt koko ajatuksen, mutta pohjalla on varmasti ainakin pieni totuuden siemen. Työlinjainen bordercollie - mielleyhtymänä tulee heti taitava, paras ja multivalio. Päätin heittää nämä ajatukset syrjään. Bordercollie on koira siinä missä muutkin. Meille pääasia on koiran eläminen onnellisena, tehden sitä mistä se nauttii ja pystyy rentoutumaan. Se voi olla aivan hyvin ulkona kuoppien kaivaminen, haistelu ja juokseminen, eikä siten liittyä mitenkään treenaamiseen. Koiralle lajityypillistä käyttäytymistä siis. Mutta, yhtälailla se voi olla eri lajeja, joissa koira on hyvä, joissa siitä näkee, että se nauttii ja silmät suorastaan säkenöivät tekemisen ilosta! Mutta, jos koira stressaantuu kyseisistä lajeista liikaa, mielestäni jotain on pielessä.

Meillä oli siis aika muutoksille. Agility jäi tauolle ja myös toko hetkeksi. Paras päätös oli mielestäni vaihtaa panta ulkona valjaisiin. Kummankaan ei tarvitse lenkillä keskittyä siihen kiristyykö hihna, kiristykööt! Samalla aloitimme kunnolla vetotreenit reen eteen. Muutos on ollut huima! Kulon itsetunto on kasvanut, siitä on tullut rennompi ja tasapainoisempi. Vatsa on pysynyt paremmassa kunnossa ja yletön koheltaminen on jäänyt pois. Pidän tästä koirasta huomattavasti enemmän <3 Aloitimme varovasti tokoilun uudestaan. Tällä kertaa eri meiningillä. Turha suorittamisen paine pois, koheltaminen pois ja keskittyminen peliin. Ollaan valmiita sitten kun ollaan, kyllä kokeet odottavat! Kulo rauhoittuu nyt mielestäni nopeammin treenien jälkeen ja voisin sanoa, että se on myös rennompi itse treenatessa. (Tajusin samalla, että meillähän alkaa olla perusteet kaikista alo liikkeistä kasassa ihan oikeasti! Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan... hihii!)

Niin se on. Kun pyydämme jotakin, saamme pussin siemeniä. Meidän tehtävämme on kasvattaa niistä puita. Se millaisia puita niistä kasvaa, riippuu hoidosta, ravinteista ja ympäristöstä. Meidän puut ainakin näyttävät nyt huomattavasti vihreämmiltä kuin ennen! Tästä on hyvä jatkaa! :)

Kulo elementissään.